Anssi Kelan ”Mun täytyy kävellä näin” on ennenkokematon yhdistelmä soittoa, tarinointia ja elävää kuvaa. Suosittu laulaja-lauluntekijä kiersi Helsingistä Tampereen ja Turun kautta päätyen helmikuussa 2020 takaisin lähtöpisteeseen Lasipalatsin Bio Rexiin, ja kertoi matkalla yleisölle tarinansa – niin hauskat kuin vaikeatkin hetket. Kela kertoo haaveilleensa tällaisesta jo vuosia.

”Pidän laulujen laulamisesta ja tarinoiden kertomisesta. Nyt ne yhdistyvät, elämäkertakonsertissa laulut johtavat tarinoihin ja tarinat takaisin lauluihin.”

Monissa marinadeissa uitetulla miksaaja Tero ”Terttu” Arnbergilla on verraton näkö- ja kuulokulma aiheeseen kiertueen miksauspulpetin takaa. Arnberg paljastaa hurahtaneensa L-ISAan vuosi sitten Prolight&Soundissa, ja siitä asti sormia on syyhyttänyt päästä kokeilemaan järjestelmää kiertuekäytössä. Kelan hanke tuntui hyvältä saumalta siirtyä äänentoistossa Left-Right -maailmasta askel tai useampikin eteenpäin.

Maailmalla L-ISAa ovat keikoillaan käyttäneet jo jotkut valveutuneet supertähdet; Suomessa lähdettiin liikkeelle L-ISAn kanssa ensi kertaa. Mahdollisuus käyttää Audicon demohuonetta esituotantofasiliteettina sinetöi niin artistin, tuotantoportaan kuin kiertueen tekniikasta vastanneen Noise House Oy:n päätöksen lähteä toteuttamaan Kelan kiertuetta L-ISAn voimin.

Arnbergille ensimmäinen etappi oli systeemin sielunelämään tutustuminen. Kelan tapauksessa L-ISAn etulinja muodostettiin seitsemästä nipusta, jonka perusjaoksi tuli laulu keskimmäisessä, kitarat ja luupperit seuraavissa ja efektit ulkolaidoilla.

”Kun kaikki ajetaan omiin nippuihinsa ei yksikään äänilähde taistele tilasta saman kaiuttimen sisällä. Ekvalisoinnin ja muun prosessoinnin tarve on silloin todella minimaalinen. L-ISA parantaa soundin erottelua merkittävästi”, Arnberg avaa.

 

Parhailla paikoilla

Immersiivinen miksaaminen vaatii Arnbergin kokemuksen mukaan ensinnäkin oman pään kääntämistä uuteen asentoon. Elokuvatuotannoista livepuolelle sovelletun objektipohjaisen miksauksen valtteja on, että vahvistettu ääni voidaan paikantaa suoraan äänilähteisiin – jos halutaan. Ja siinä on iso ero, kuuluuko laulu summana lavan vasemmasta ja oikeasta laidasta vai suoraan sieltä missä laulaja oikeasti on!

”Miksaajana sitä on vaan niin tottunut kuulemaan laulun Left-Rightista, että vaatii totuttelemista, kun se tulee nyt keskinipusta. Se on niin paljon selkeämpi kuin ennen, varsinkin reunapaikoilla. Kun jokainen kaiutinnippu kattaa koko yleisöalueen, valittu balanssi ja äänensävy osuu jokaiselle jakkaralle, siinä kun Left-Right -periaatteella toimivassa PA:ssa tilanne muuttuu dramaattisesti keskiakselin ulkopuolella.”

Signaalien erottelu eri kaiuttimiin mahdollistaa haluttaessa melkoisen efektimyrskyn laitakanaviin, kuitenkin niin että ”rahakanava” eli laulu kuuluu koko ajan selkeästi. L-ISAa käytettäessä koko yleisö pääsee istumaan salin ”parhaalle paikalle”.

”L-ISAssahan mikään ei maskaa mitään, mikä tarjoaa järjettömästi luovia mahdollisuuksia!"

Objektipohjaisen miksausperiaatteen mukaisesti Arnberg lähetti 54 miksattavaa kanavaa DiGiCon konsolista MADI-väylässä L-ISA -järjestelmään (on muuten aika monta kanavaa ”mies ja kitara” -keikalle), jonka oman prosessorin tehtävänä on säädellä kuulokuvaa surround-kenttään salin ominaisuuksien ja käytetyn kaiutinkattauksen mukaisesti. Arnberg ei pidä mahdottomana, etteikö L-ISAn neitsytkiertuetta olisi voitu bändilläkin tehdä mutta myöntää että oli parempi aloittaa yhden miehen esityksestä.

”Kun miksattavien kanavien määrä on hivenen rajatumpi, niin miksaaja joutuu heti asioiden ytimeen eli miettimään miten materiaalista tehdään isompaa ja leveämpää. Ja vaikka välillä tulikin innostuttua pyörittämään kosketusnäytöllä kynää härskillä kädellä niin yritin pitää suht’ konservatiivisen linjan, ettei teema huku soundiin. Annoin palaa kunnolla vain silloin, kun sille oli dramaturgisesti tilaa.”

 

Uuteen suuntaan

Kelan kiertueen L-ISA -kattaukseen kuului etulinjan lisäksi kymmenestä kahteentoista surround-kaiutinta, sekä tietysti subiyksikkö.

”Ero vanhaan LR-soundiin oli merkittävä, vaikka saattoihan joku pettyäkin, jos odotti että ’immersiivinentarkoittaisi pään räjäyttävää tilassa vellomista ja hirveää volyymia. Nythän ei ollut siitä kyse, vaan että tuetaan äänentoistolla esityksen tapahtumia ja tunnelmia, eli mennään sisältö edellä.”

Ranskasta saatiin projektin käynnistämiseen avuksi Mark Knopflerin L-ISA -järjestelmän kanssa kiertänyt spesialisti. Maailman huippuareenoilta kerätyt kokemukset olivat arvokkaita myös Kela-projektissa.

”Joku voisi sanoa, että ’olipa iso vaiva yhden trubaduurin takia’, mutta soundi oli huikea. Tietenkin työtä oli paljon, kun puhutaan pioneerihankkeesta mutta lopputulos oli sen arvoinen”, summaa Pave Molnár, joka jalkautui Audicon pääkonttorilta Arnbergin apuun kiertueen järjestelmäteknikoksi.

Audicon tekninen asiantuntija Pekka Patrikainen oli myös keikoilla mukana ja tärkeä lenkki kiertueen onnistumisen kannalta. Patrikaisen tehtävänä oli rakentaa, kytkeä ja konfiguroida päätteet ja prosessorit.

Molnárin ja Patrikaisen mielestä ei ole epäilystäkään, etteikö tämä olisi se suunta, johon liveäänentoisto on matkalla.

”Kelan keikat ovat jo herättäneet paljon innostunutta porinaa kentällä, vaikka raapaistiin vasta pintaa, jos ajattelee mihin kaikkeen L-ISA pystyy”, Molnár kertoo.

Terttu Arnbergistakin tuli Kela-konserttien jälkeen vannoutunut L-ISAn puolestapuhuja. Uuden järjestelmän kanssa joutui, tai oikeastaan sai heittää paljon tottumuksia romukoppaan.

”Haluan kuumeisesti jatkaa immersiiviäänellä miksaamista, ei siitä ole enää paluuta vanhaan. Left-Rightin tekeminen on Kelan konserttien jälkeen tuntunut kauhealta, kun täytyy taas kaivaa asioita esiin ja raivata kaikelle tilaa. L-ISAssa pääsee paljon vähemmällä, ja lopputulos kuulostaa paremmalta.”

Arnberg heittääkin nyt pallon tuotantopuolelle, ja uskoo että Suomessa on artisteja, jotka osaisivat hyödyntää L-ISAn mahdollisuuksia.

”Haluaisin seuraavaksi projektiin, jossa olisi paljon lähdemateriaalia – iso bändi ja miksei koneitakin.”