3D Kohtaa klassisen baletin - esitystekniikan nykyhetki

Kokonaisnäyttämöteos suunnittelijoiden ryhmätyönä

“Kaikki lähti siitä, että baletin johtaja Kenneth Greve halusi luoda Kansallisbaletin näyttämölle kokonaistaideteoksen, jonka visuaalisessa maailmassa ei olisi saumoja lavastuksen, puvustuksen, valon ja projisointien välillä,” muistelevat valosuunnittelija Kalle Ropponen, pukusuunnittelija Erika Turunen ja videoista vastannut Jouka Valkama teoksen lähtökohtia.

Turunen on Kansallisoopperan vakituinen pukusuunnittelija ja Valkama taloon kiinnitetty tanssija ja visuaalinen suunnittelija, Ropponen Greven projektiin valitsema freelancer-suunnittelija. Mukana suunnittelussa oli heidän ja Greven lisäksi mukana lavastaja takis. Teoksen musiikista vastaa säveltäjä Tuomas Kantelinen.

“Teoksessa yhdistyy HC Andersenin oma tarina Pienen merenneidon tarinaan. Andersen kävi itsekin balettikoulua ja haaveili tanssijan urasta, muttei ollut ruumiinrakenteeltaan oikeanlainen. Pieni merenneito puolestaan haluaa sadussa oppia kävelemään. Meidän tulkinnassamme merenneito on eräänlainen Andersenin alterego.”

Teos kulkee kahdessa tasossa; maanpäällisessä ja vedenalaisessa. Maailmojen eroja korostetaan niin tanssissa kuin visuaalisessa estetiikassa; toinen on realistinen ja toinen kokeileva.

3D:tä oppimassa

Teos on kunnianhimoinen visuaalisuudessaan. Se hyödyntää 3D-teknologiaa Kansallisbaletin näyttämöllä ensimmäistä kertaa. Tanssija-visualisti Jouka Valkama luo uuden teknologian avulla realistisen vedenalaismaailman näyttämölle. 3D-elämykset laseineen ovat monelle kulttuurinystävälle tuttu elokuvateattereissa, mutta vielä melko harvinaista teatterinäyttämöillä. Työryhmän mielestä 3D-tekniikka pääsee oikeuksiinsa parhaiten juuri yhdistettynä eläviin ihmisiin ja kolmiulotteiseen näyttämöön.

Haasteita uusi teknologia toki tuo. Koska 3D-tekniikkaa ei ole tässä mittakaavassa aiemmin käytetty Kansallisbaletissa, oli työryhmä pitkälti olettamuksien varassa aloittaessaan uuden teknologian kanssa työskentelyn. Haastekertoimia lisäsi aikataulut, joissa harjoittelu- ja kokeiluaikaa näyttämöllä on vain muutamia viikkoja.

”Nälkä kasvoi syödessä ja kun pääsimme viemään kaikki elementit oikealle näyttämölle, 3D:n määrän lisääminen tuntui oikealta visuaaliselta ratkaisulta,” visualisti-Valkama kertoo. ”Mutta maailmassa ei ole olemassa 3D-videopankkia, josta poimia kuvituskuvaa, vaan kaikki täytyy kuvata ja animoida alusta lähtien itse, joten hoppuhan siinä tuli. Olin myös hyvin tarkka todenmukaisuudesta. Merimaailma on näyttämöllä abstraktia, joten halusin kaloista mahdollisimman realistisia.” Animoinnista vastannut Shader Oy saa Valkamalta suurta kiitosta joustavuudesta ja oppimismentaliteetista.

Teknologia tanssijan tukena

Niin Ropponen, Turunen kuin Valkama ovat kaikki yhtä mieltä siitä, että teknologian ensisijainen tehtävä on tukea näyttämöllä olevia henkilöitä. “Suunnitteluprosessissa pidimme kaiken aikaa kiinni siitä, että lopputuloksen tulee olla herkkää ja orgaanista, eli teoksen näköistä. Teknologian esittely itsessään ei ole kiinnostavaa.” Myös koreografi Grevelle oli oleellista, että kaiken keskiössä ovat tanssijat.

Turunen myöntää olleensa aluksi huolissaan siitä, että tanssijat joutuisivat kilpailemaan näyttävän uuden teknologian kanssa, mutta huoli oli turha. “Oikeastaan koko puvustamo innostui kokeilemaan tavallista enemmän teknisiä ratkaisuja kuin aluksi uskoinkaan.”

Valosuunnittelun ammattitaitoa hyödynnettiin myös puvustuksessa. ”Pikkunoidan asu on ehkäpä teknisin asu, mitä Kansallisbaletissa on koskaan nähty. Asuissa on käytetty esimerkiksi valokuitua, miniprojektoreita ja taskulamppuja!” Turunen summaa.

"Valosuunnittelun haaste oli sitoa kaikki käytettävät valoa tuottavat materiaalit ja teknologiat yhteen ehjäksi kokonaisuudeksi. Emme halunneet esitellä modernia teknologiaa, vaan saada siitä irti meitä ja taiteellisia tarpeitamme tyydyttäviä sisältöjä. Teetti paljon työtä saada LED-teknologia piiloon ja otettua siitä ulos se herkkyys ja orgaanisuus, jota teokseen halusimme luoda” Kalle Ropponen kertoo.

Myös teoksen kaksi erillistä maailmaa ja todellisuuden tasoa vaativat valaistuksen välineeltä innovatiivisia ratkaisuja. Kontrastin saamiseksi Oopperan modernin liikkuvan valaistuskaluston lisäksi varastoista otettiin käyttöön käytöstä poistuneet kärkipeiliheittimet sekä rullavärinvaihtajilla varustetut tehokkaat halogeeniprofiilit. ”Näin erilaisten välineiden synnyttämän valon laadun erot ja vaihtelu saatiin valjastettua kompromissitta visuaalisen suunnitteluni ja teoksen sisällön tarpeisiin”.

Tekniikan hyödyntäminen jatkossa

Uusien yleisöjen jäljillä Pienen merenneidon toivottiin tuovan baletin pariin myös täysin uusia katsojia. Teos onkin ollut loppuunmyyty ensi-illasta alkaen. Myös perinteisempään tottunut balettiyleisö on ottanut Merenneidon omakseen. “Periaatteessa emme pakota ketään ottamaan 3D-laseja saliin, mutta kukaan ei ole tainnut kieltäytyä,” työryhmä toteaa. 3D:n osuus teoksessa on oleellinen, mutta jaksot eivät kestä pisimmilläänkään varttia pidempään – ja niidenkin aikana pystyy teosta seuraamaan laseitta niin halutessaan.

Esitystekniikka kehittyy koko ajan ja kehityksen myötä mahdollisuudet kasvavat. “Harvassa paikassa edes Eurooppa-tasolla on näin hienot puitteet ja hyvät resurssit tehdä ja toteuttaa kuin meidän Kansallisbaletissa,” muistuttaa Ropponen.

Audicon asiantuntijat Pikku-Markku Tuominen ja Petteri Partinen myötäilevät suunnittelijoiden kanssa: “Käytettävä teknologia on hyvä valita aina sen hetkisen tarpeen mukaan, kuitenkin vähän ennakoiden niin, että ei mennä koko ajan suorituskyvyn rajoilla. Teosta varten tehdyt laitehankinnat kestävät tulevaisuudenkin haasteita ja toiveita.”

Audicon ja Kansallisoopperan ja –baletin yhteistyö on kestänyt vuosia ja jaksaa innostaa molempia osapuolia.

Kuvat: Sakari Viika / Suomen Kansallisooppera